Oppijan työkalupakki vuonna 2020

Anne Rongas | Anna palautetta | Opeblogi | SOMETU sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto | Sosiaalinen media oppimisen tukena -opas | Vinkkiverkko – aine- ja teemaryhmäverkosto opettajille ja opiskelijoille


TULOSSA | Palaa Tulossa olevaa koulutusta -sivulle | Palaa Koulutukset-sivulle

Aiemmin avattu ketju Sometussa
Sorsastus Qaikussa #sometu-kanavalla
Mervi Janssonin aloittama samanaiheinen keskustelu Sometussa
5.5.09 klo 9-12 Connect Pro -yhteys työpajaan
Nauhoitettu Connect Pro -esitys, kelaa aikajanalla kohdalle n. 1 t 8 min > 10 minuuttia siitä eteenpäin.



Kehyksiä:

Työpajan tavoite: Jokainen osallistuja kuulee ja näkee tiivistettynä mitä uusimmilla kansallisilla ja eri toimijoiden omilla strategioilla tavoitellaan. Jokainen osallistuu sen määrittelyyn, miten Suomen e-Oppimiskeskus yhteistyökumppaneineen vaikuttaa näiden asioiden etenemiseen ja alan osaamisen kehittämiseen.

Kolme aihetta, [...] "aiheita pohjustaa neuvottelukuntamme puheenjohtajan Markku Markkulan alustus, joka samalla kuvaa miten Aalto-yliopisto strategisine kumppaneineen aikoo olla alan globaalitiennäyttäjä."

AIHE 2) Oppija ja ICT: Millainen voisi olla oppijan (tietoammattilaisen) työkalupakki vuonna 2020?

KUVAUS. Uudet koulutusteknologiat toimivat merkittävänä muutoksen ajurina (vrt. Innovaatiostrategia 2008) ja virtuaalisten yhteisöjen ja sähköisen vuorovaikutuksen merkitys on kasvamassa nopeasti, kun etsitään jatkuvaa oppimista työelämässä ja vuorovaikutusta edistäviä toimintamalleja ja luodaan innovatiivisia oppimisympäristöjä.

Tuohon liittyy meiltä pyydetty 10 minuutin heräte:

2. Heräte: Oppija ja ICT: Millainen voisi olla oppijan (tietoammattilaisen) työkalupakki vuonna 2020? Anne Rongas, Vinkkiverkosto ja Kari A. Hintikka Jyväskylän yliopisto


Ideoita, näkymiä (tähän saa vapaasti kirjoittaa, kerro nimesi):


Lauantaiaamuna 2.5.09 Anne yön aikana kuviteltuja:

Taakse katsoen monista web2.0-tekniikoista kommentoitiin, että eihän tässä mitään uutta. Tekniikka sinänsä ei ehkä, mutta kaiken yhteensopivuus, peruskäyttäjälle helpohko käyttöliittymä ja erityisesti sosiaalisuus. Voisi olla, että nuo kolme kehittyvät edelleen.

Netin paikkatieto ja verkkotutustuminen

Nyt on vielä melkoisen työn takana löytää ihmisiä, joilla on samanlaisia ajatuksia ja kiinnostuksia kuin itsellä. Toinen ihminen on kaikkia tietolähteitä verrattomampi kumppani kehittelemään uusia ratkaisuja, selvittelemään ongelmia ja luomaan uutta. Kehittyy ihmisten bongaustyövälineitä.

Esimerkiksi nyt on maantieteelliseen paikkatietoon liittyviä sovelluksia, jotka auttavat ihmisiä irl löytämään toisensa. Perustuu lähinnä entuudestaan tuntemiseen tai kaverin kaverin kautta linkittymiseen. Joissakin myös pelkästään maantieteelliseen läheisyyteen.

Kehittyy vastaavia netissä toisensa löytämiseen. Erinäisistä verkkopalveluista muodostuu jonkinlainen netin topografia, jossa oma paikkatieto näkyy sovelluksessa. Paikkatietoon liittyy se profiili-informaatio, jota ihminen haluaa itsestään antaa, mm. jos haikailen nyt kumppaneita kehittämään tulevaisuuden näkymiä oppijan työkalupakkiin 2020, tämä näkyy webpaikkatiedossani ja jos joku minut bongaava on kiinnostunut samasta asiasta, hän voi ottaa kontaktin intressini kautta, joka näkyy minulle ja tiedän, ettei hän lähesty minua siksi, että haluaa jakaa kiinnostukseni Arto Salmisen kirjoihin.

Siis verkkotutustuminen helpottuu. Tähän kehittyy varmasti myös muita keinoja.

Kirja pysyy samana ja uudistuu

Yhtäältä kirjoja halutaan edelleen lukea sellaisina kuin ne ovat nyt. Mutta varsinkin oppi- ja tietokirjoja haluataan lukea oman verkkoyhteisön kanssa.

Kirjan uusi käyttöliittymä on kirjamainen, se ei siis ole tietokone, josta luetaan kirjaa, vaan kirja, jonka sisältä löytyy tietokone. Siinä on kirjan tapaan lehtiä, mutta ehkä vähän vähemmän. Ladatut kirjat päivittyvät kirjan sivuille. Miksi sivuja? Siksi, että voi selata vähän taaksepäin ja vähän eteenpäin helposti. Miltä tahansa siviulta voi loikata mille tahansa sivulle.

Kirjaan voi tehdä merkintöjä tavallisella kynällä. Ne tallettuvat kirjan muistiin. Kirjasta on yhteys kirjan tekijöihin, kustantajaan, taustayhteisöön (esim. yliopiston tutkimusyksikköön), lukupiiriin. Kirjaa voi lukea siitä kiinnostuneitten kanssa tai perustaa oman lukupiirin. Kirjassa on video/ääniyhteys tuttaviin. Sen kautta pääsee myös surffailemaan ja esimerkiksi Wikipedia/Wikiopisto/Wikikirjasto linkittyvät monin tavoin näihin kirjojen uusiin käyttötapoihin. Lukijoiden kommentit täydentävät kirjoja ja niissä olevia virheitä korjataan palautteen ja uusien tutkimustulosten myötä. Kirjojat muodostavat eläviä yhteisöjä.

Tällaisesta kirjasta olen haaveillut jo pitkään, esim. blogikirjoitus kaksi vuotta sitten.


Uudenlaiset kirjaformaatit

Tulevaisuusspekulaatiota (lisääjänä @vimma/Qaiku): E-kirjat yleistyvät ja muuttuvat audiokirjoiksi. Joko niin, että niillä on omat erityiset lukulaitteensa tai niin, että esim. kännyköihin jo nyt olemassa olevat harvoilla käytössä olevat sovellukset tulevat tavan opiskelijoille työkaluiksi. Kirjojen lukemisen sosiaalistumista tapahtuu esim. jakamalla muistiinpanoja verkossa -- tähänkin alkaa olla jo palveluita jo tulossa ja jos ne yleistyvät, niin opiskelijan kannalta tilanne on mielenkiintoinen. Entä jos lainatessaan kirjaa kirjastossa, voisikin saada jonkin toisen muistiinpanot/tiviistelmän ko. kirjasta?

Muistiinpanovälineitä

Anne 3.5.: Kameran kaltainen muistiinpanoväline, joka toimii skannerina, lukee käsialaa ja muuntaa sen digitaaliseksi, muuntaa puheen tekstiksi ja tekstin puheeksi, vie sisällöt kätevästi verkkoon ja toimii tietenkin puhelimena. Vähän paranneltu Evernote .

Kollektiivinen toiminta lähtökohtana

Kari 3.5.: Informaation taloudellinen arvo alkaa olla nollan luokkaa. Sitä on lähes rajattomasti saatavilla ja kuka tahansa voi tuottaa ja jakaa sitä. Tämä aiheuttaa sen, että kukaan ei enää pysty nykyään hallitsemaan tai edes omaksumaan kaikkea informaatiota - edes omalta ammattialueeltaan.

Ratkaisuna tähän on kollektiivinen toiminta ja hierarkkioiden väheneminen. Kun verkoston yksittäinen jäsen suodattaa tai noukkii mielenkiintoista informaatiota, se on verkoston kaikkien jäsenten käytössä, niin avoimissa nettiverkostoissa, työpaikoilla kuin opiskelussakin eikä jokaisen tarvitse löytää kaikkea informaatiota uudestaan ja uudestaan.

Seuraava vaihe on kollektiivinen tuotanto, kuten wikit. Kun jokainen tekee vähän, niin saadaan monipuolisempi kokonaisuus ja myös nopeammin kuin että joku tekisi yksin. Tuotannon rinnalle nousee myös kollektiivinen jakelu. Jo nyt netissä on sekä vertaisverkkoja että nk. grideja, joissa miljoonat kotitietokoneet laskevat pieniä paloja esimerkiksi ilmastonmuutos-, sää- ja lääketieteen simulaatioista.

Emme ole kuitenkaan siirtymässä mihinkään muurahaismassayhteiskuntaan vaan talkoo-tyyppinen toiminta on kasvussa, toisaalta informaatiotulevan pakon edessä, toisaalta välineet tarjoavat mahdollisuuksia uudentyyppiseen talkootoimintaan sekä aiempaa yksilöllisempään oppimiseen.

Qaikusta

@jal: Semanttinen 3d-"selain" ubiiqissa jokapaikan viestimessä.
@Herra: Polkupyörä, rautalankaa, rynnäkkökivääri?
@visualradio: Uuden tiedon mikrobiologinen ja virologinen levitys, joka asettaa hengissäsäilymisen ja adaptoitumisen mikrotason hyökkäyksiin uuteen valoon. Toivon, että nämä vanhoilliset sossumediat ja pullakahvitapaamiset jatkuvat. @Herra versio on osittain voimassa jo nyt. Koulumaailmassa on esiintynyt yksityisyrittäjiä. Massaurakointia ei vielä meillä näy. Toivon uhkaennustusten menevän pieleen ja maanpäällisen paratiisin tulemiseen. Esimerkiksi osakkeiden hinnat nousevat pilviin, työttömyys laskee nollaan, sosiaaliturva maksimoituu ja hyvinvointi on tapissa.
@Herra: Jos ei idiootit mokaa koko hommaa, niin 10 vuoden päästä voi sosiaalinen joukkoäly olla teknologisesti mahdollinen.
Nyt tunnistetaan ajatuksia aivoista, siitä on vielä matkaa niitten tulkintaan ja välitykseen, mutta en pitäisi mahdottomana, että ihmiset voisivat 10 vuoden päästä olla kytkettyinä sarjaan, eräänlaiseksi softwaretietokoneeksi, jossa hyödynnetään ei ainoastaan suoraa laskentatehoa, vaan myös henkilökohtaisia rakenteita, uniikkeja kokemuksia ja perinnöllisiä ominaisuuksia. Näin esim. yhden joukon perinnöllistä kykyä kolmiulotteiseen ajatteluun, toisen ryhmän kokemusta pyörätuolilla kulkemisessa ja kolmannen ryhmän kokemusta kyynärsauvoilla liikkumisesta yhdistettynä raakaan laskentaan.
@Herra: Uudenlaiset hypermeemit voivat olla mahdollisia, joissa nanoteknologia, neurologia ja virologia yhdistyvät psykologiaan.
Ensin lasketaan liikkeelle virus, joka asettuu nukkumaan, sitten se laukaistaan sopivalla herätteellä ja se käynnistää meeminkaltaisen reaktion.
Vapaantahdon käsite muuttuu kyseenalaiseksi.
@jal kommentoi edellistä: Hei hei, 2020 on vain runsaan 10 vuoden päässä.
@Herra: Niin on. Mutta suuri osa teknologiaa on olemassa.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa saatiin tunnistettua, luettua ajatus koneellisesti.
Nyt saadaan aikaan uskonnollisia kokemuksia teknologisella manipulaatiolla, systeemin mekanismi tunnetaan. Samoin osataan herättää vihaa, surua, iloa ja muita tunteita.
Nyt osataan käyttää basilleja ulkoisen materiaalin kuljettamiseen haluttun osaan elimistöä. Mm. osataan valmistaa proteiineja, jotka sitoutuvat vain joihinkin soluihin.
@jal: väittäisin kuitenkin, että ei kuitenkaan osata vielä riittävästi, että vuonna 2020 olisivat lähelläkään oppijan tai tietotyöläisen työkalupakkia. Eikä niitä mekanismejakaan taideta vielä ihan niin hyvin tuntea.
@Herra: Oppijat tulevat olemaan näitten välineitten kohde.
@vimma: Yhteisrakennetut jaetut mindmapit, joihin kukin voi lisätä omaa kontekstiaan. + kynä ja paperi, eiköhän ne vielä ole pelissä 2020:kin. E-kirjat voisi myös siinä kohtaa olla peruskauraa. 2.ajatus minulla oli se,että miten "tiedon omistajuus" menee, eikös ala näyttää siltä, että kaikki tieto tulee (entistä enemmän) maksulliseksi. Eri verkkosysteemeissä on hauskaa se, että sama idea bongahtaa esille monesta lähteestä samaan aikaan, löytyy 'ajatuskaveruutta', josta taas tulee se huoli, että miten välttää sen, että ei seuraa pelkästään samanmielisiä, jotta tiedon kritiikki säilyy.