AVO-linkit: Anna palautetta | AVO-hanke | Avoinvirta-blogi | AVO-webinaarit | Sometu-verkosto | Vinkkiverkko-verkosto | Vinkkiverkon tukiaineistot opettajille ja opetusalan hankkeisiin | Sosiaalinen media hanketyössä -wiki | Sosiaalisen median lukiokurssi -wiki | Viisautta wikin tekoon -wikikirja | Viisautta blogin käyttöön -wikikirja | LeMill | Open vinkki -työkaluopasteblogi | Anne Rongas Opeblogi: AVO-hanketta koskevat kirjoitukset




http://www.avoinvirta.fi/?page_id=1034
Adobe Connect Pro -esitystaltiointi: http://connect.humac.fi/p79405349/
Esityksen mitta 45 minuuttia, esitystallennetta voi kelailla eteen- ja taaksepäin.



Katso aiheesta http://sometu.wikispaces.com/Oppimisverkostot

Sometukeskusteluissa aiheesta:
http://sometu.ning.com/profiles/blog/show?id=1404780%3ABlogPost%3A14023&page=5#comment-1404780_Comment_39224
Joka viittasi aiempaan viestiini, kommenttina Irmei Pietilän blogikirjoitukseen, kommentteihin ei löydy suoraan linkkiä, 7. kommentti
http://sometu.ning.com/profiles/blog/show?id=1404780%3ABlogPost%3A14023&page=1
Kommentoinut Anne Rongas 23. toukokuu 2008 09:42
Minä olen valinnut käännyttämisen välttämisen. Ne, jotka eivät itsekseen esimerkkejä katsomalla hiffaa, mistä on kysymys, saavat minulta suosituksen harrastaa vahoja menetelmiä ihan rauhassa.

Uskon ekspansioon. Kun vetämässäni hankkeessa on äärimmäisen vähän rahaa ja aikaa käyttää suurten joukkojen ulko-yläpuolelta valistamiseen (joka on hidasta, tehotonta ja yleensä aika turhaa), toimin toisin.

Ne, jotka innostuvat, saavat niin paljon kuin ehtivät niellä. Jos sosiaalinen web tuottaa hyviä tuloksia, se leviää vääjäämättä. Evoluutio toimii, vain elinkykyinen jää eloon.

Minä olen miettinyt, että tässä (edelleen) alkuvaiheessa on jopa haitaksi, jos haluttomat väkisin räpeltävät toteutuksia. Syntyy innottomia toteutuksia.

Web1.0-välineillä into ei ollut niin ratkaisevaa. Asiantuntemus näkyi tuotoksissa ja se riitti melko hyvin. Sosiaalisessa webissä pitää antautua mukaan vuorovaikutukseen. Siellä ei passiivisesti seurailla sivusta. Tai no, siis on myös hyviä toimintarakennelmia, joissa riittää, että laittaa jutun liikkeelle, mutta siihen päästäkseen on myös laitettava itsensä likoon ja oltava kliinisen asiantuntemuksen lisäksi hieman intoa.

Sitten tuolla opettajamaailmassa, jossa Irmelikin olet innostajana kurssillasi toiminut (tai tulevien opettajien maailmassa), on kahtalaista porukkaa. Osa mieltää tehtävänsä niin, että he hankkivat ammatillista tietoa, jota jakavat sitten kansalle ja pyrkivät pysymään asiantuntevina alansa ammattilaisina. He opettavat aineita. He usein korostavat, että eivät ole kasvattajia.

En tarkoita Irmeli kurssiasi, en ole sitä juurikaan ehtinyt seuraamaan, vaan noin yleisesti ottaen.

Sitten on niitä toisia, joiden opettajuus on kokonaisvaltaisempi asia ja oma oppiaine on siinä eräs kuriositeetti. Tämä joukko on aina ajatellut, että kyse on oppimisesta ja yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta ja tiedonkäsittelystä ja kriittisestä ajattelusta ja luovuudesta ja motivoitumisesta.

Tuolaisen jälkimmäisen opettajan kanssa olen juuri saanut työskennellä kaksi kuukautta. Olen hänen teknisenä tukinaisenaan saanut giganttisen täydennyskoulutuskurssin siitä, miten merkittävästi sosiaalinen web tuo uutta oppimiseen.

Koko prosessin ajan pohdimme suhteellisen vähän välineitä ja tekniikkaa ja suhteellisen paljon oppimista, ihmisenä kasvamista ja näiden suhdetta yhteisössä elämiseen.

Pakotimme kohtuullisen ison joukon nuoria (55 lukion 1-luokkalaista) yhteisöllisen oppimistyöskentelyn tuskaan. Alku oli valituksen kuoroa ja kokematon opettaja olisi heti perääntynyt, ei tästä tule mitään. Varsinkaan sisältöjen oppimisen näkökulmasta. Aineenopettaja olisi pelästynyt, että nyt jäävät yo-taidot hataraksi.

Koska sosiaalinen media opettamisen, ohjaamisen ja oppimisen välineenä vaatii tiettyä näkyä ja kokonaisymmärrystä, se on myös pedagogisesti ja didaktisesti vaativa. Totesimme kollegan kanssa, että ei tästä kummallakaan olisi tullut yksin mitään (minä teen yksin surkeita verkkokursseja).

Yksinopettamiskulttuuri suhteessa sosiaaliseen mediaan ei oikein toimi. Pitäisi olla myös sosiaalinen opettamiskulttuuri. Eikä sen tarvitse olla iso suuritöinen juttu. Meillä oli kokeilussamme koko ajan mukana kolmaskin pedagogi, jonka kanssa välillä hyvin pieniä hetkiä kelailimme juttua. Se pieni kelailu oli merkittävää. Into ei vielä riitä. Pitää olla myös kyky hahmottaa kokonaisuutta. Siksi toisen ajatus, toisen kysymys, vuorovaikutuksen foorumi, vie eteenpäin.

Tämän vuoksi olen valinnut taktiikkani. Ja toimii. Nyt on kaksi seuraavaa opettajaa jonottamassa mukaan pieneen näkymättömään verkostoon. He puolestaan vetävät aikanaan mukaan muita ja koska verkostoon pätee eksponentiaalinen leviäminen 2-4-8-16- jne. ekspansio alkaa toimia, mikäli juttu on hyvä. Sitä ei voi estää.

Näistä kokemuksista rakentelen syksyksi Wikiopistoon opintopiirin tylsästi nimeltään Perinteisenen luokkaopetus sosiaaliseen mediaan. Opettajat ovat pyytäneet.

Tärkeintä on opiskelijoiden palaute. Toivovat lisää. Ovat tyytyväisiä monipuolistumiseen. Ja erityisesti passiivinen rooli alkaa tökkiä, kun saa hyviä sosiaalisen oppimisen kokemuksia. Toisinaan on tietenkin hyvä myös olla ja kuunnella. Kokeilukursseihimmekin kuului perinteistä luento-opetusta.

Kehittelyssämme olemme vielä alussa. Toteutuksessamme on paaaljon parantamisen varaa. Mutta tuotokset ovat opettajan silmissä merkittäviä ja laajalla rintamalla, ei vain niin, että hyviltä tulee tasaisesti hyviä tuotoksia vaan niin, että yllättyy. Niinkuin nyt vaikka siitä, miten suuri ero on, jos vastaa kokeessa oikein kysymykseen, millainen on novellin rakenne verrattuna siihen, että opiskelija itse kirjoittaa minuuttinovelleja, kuten ryhmä Rölölölöö prosessointiblogissa (kujeillessaan laittoivat sisältövaroituksen, rohkeasti sisään vaan!) ja loppuesityksen wikiverkkolehden sivulla näkyy.

Tässä minuuttinovellisuosikkini:
Neljäs THV-minuuttinovelli
Jokke oli kastelemassa kukkia. Jokke piti puutarhanhoidosta. "Jokke, syömään", huusi hänen vaimonsa. Jokke meni syömään vaimonsa tekemää hyvää kotiruokaa. Syötyään hän palasi puutarhaan kastelemaan kukkia. Muovikukkia. Jokella oli pitkät kalsarit farkkujen päällä.