Anne Rongas asiantuntija ja fasilitaattori AVO-hankkeessa, aineenopettaja 01-10 Kotkan aikuislukiossa, yrittäjä Pedapoint Oy
Meneillään: Open päivitys | Vertaisaika | Vinkkiverkko | Sosiaalinen media oppimisen tukena | Mikä ihmeen sosiaalinen media? -opas | Opeblogi | Miten näitä juttuja voi oppia? | Kysy tai anna palautetta!


SOME käytännön työkaluna osaajien yhteensaattamisessa, etäisyyksien voittamisessa. Elämänmakuista valmennusta - ei niinkään tekniikkaa- ajattelun muutokseen, SOMEn käytännöllisiä hyviä mahdollisuuksia ja eväitä pikkukaupunkien HUBipuistojen kehittämiseen.

https://www.facebook.com/Innovaatioverkosto
http://www.innovaatioverkosto.fi/

Yritykset ja some: Irma Mänty, Laurea, laittoi opiskelijat keräämään näkökulmia aiheeseen:
http://irmamanty.blogspot.fi/2012/10/suora-yhteys-uhka-vai-mahdollisuus.html

Pieni kierros somen mahdollisuuksiin – lähellä vaikka etäällä


Talkootoimintaa netitse? Se onnistuu, mutta mitä vaaditaan? (Nettitalkoistaminen tai joukkouttaminen on vakiintunut toimintamalli, josta löytyy paljon aineistoa hakusanalla crowdsourcing).
  • Idea syntyy, se voidaan jakaa syntyvaiheessa verkostolle kehiteltäväksi
  • Laaditaan aikataulu ja kehys toiminnalle.
  • Nimetään idea napakasti ja yksilöllisesti, jotta siitä on helppo puhua ja viestiä somessa. Myös kuva tärkeä.
  • Oikea asenne on oleellinen: somessa on siedettävä epämääräisyyttä, toiminnan hajoamista, keskusjohtoisuuden puuttumista, lievää rönsyilyä, keskeneräisyyttä ja näkyvyyttä
  • Väline per tarkoitus, esim. Sometu-verkosto:
    • Ning-sivusto: verkostoon liittyminen, kaveriverkostot, tapahtumat, ryhmät, keskustelut, ryhmäviestit
    • Sometu-Twitter: ajankohtaistiedotteet
    • Sometu-Facebook: ajankohtaistiedotteet
    • Sometu-wiki: asioiden koostaminen, yhteissuunnittelu
    • Google-dokumentit: yksittäisten dokumenttien yhteinen tuottaminen ja jakaminen (kollektiivisesti työstettävien toimisto-ohjelmien paletti)
  • Talkoistettavan prosessin avaaminen ja pitäminen iteraatiolle avoimena on hyödyllisempää kuin perinteinen vesiputousmalli – molemmat ohjelmistokehityksestä tuotu malleiksi muuhunkin designiin ja kehittämistoimintaan.
  • Osallistamisen taito: yleisöä pitää ruokkia, pieniä tiisereitä, joita voi kätevästi levittä Twitterissä, Facebookissa ja muissa someverkostoissa.Houkutteessa tiivistetty oleellinen pieneen tilaan, kuitenkin niin, että viesti on ymmärrettävää myös asiayhteydestä erotettuna (esim. Twitter-viesti jaettuna portaalin uutisvirrassa, sähköpostilla tai Facebookissa).
  • Erilaisiin projekteihin tärkeää löytää ydintiimi: palkattujen toimijoiden ohella pro-am eli antautuneet harrastajat, joilla on vahva sisäinen motivaatio ja ammattilaista vastaava osaaminen (esim. eläkeläiset, edistyneet opiskelijat, syvälla aiheessa olevat harrastajat).
  • Ydintiimin ohella kannattajien löytäminen. Fanit levittävät tietoutta projektista tehokkaasti verkostoissaan.
  • Jos kehittelyyn liittyy osia, joita ei voida toteuttaa julkisuudessa, mietitään avoimen toiminnan ja suljetun toiminnan rytmitys ja luotsaaminen.
  • Toimijat tarvitsevat toistensa yhteystietoja jatkuvasti: kootaan nämä jaettuun taulukkoon.
  • Toimijoilla tulisi olla mahdollisuus määritellä oma roolinsa ja pieniäkin osallsitumisia tulisi mahdollistaa (ns. microtasking).
  • Työskentelyn edetessä pidetään netitse palavereita (Skype, Adone Connect, Google Hangouts tms.), joita valmistellaan jaettuun dokumenttiin (Google dokumentit, Tieke Etherpad tms.). Kaikki eivät pääse palavereihin, joten on tärkeää luoda käytäntö, jolla kaikki pysyvät ajan tasalla (esim. sähköpostilista, toimijaverkoston sisäinen chat, mm. Yammer, Facebook- ja Twitter-tiedotteet). Jos suunnittelutyössä on useita juonteita, kannattaa dokumentointi jakaa useaan dokumenttiin ja linkittää nämä keskenään. Tärkeää on toteuttaa dokumentointi ja viestintä käyttäjälähtöisesti. Mieluummin vähemmän ja selkeämpää, kuin suuri määrä kaikkea mahdollista.
  • Ulkoisen asiantuntemuksen tarve on tärkeää tunnistaa. Kaikkea ei tarvitse kyetä tekemään edes talkoojoukolla itse. Oikean asiantuntemuksen löytäminen sopii hyvin talkoistettavaksi nettiverkostolle. Someverkostoissa ansioidutaan tekojen kautta ja suositusten kautta hankittu luottamus on hyvä vakuutus asiantuntijan luotettavuudesta: hintansa väärtti.
    • Usein pienissä organisaatioissa ja talkooporukoissa on heikkoutena tunnistaa asiantuntija-avun tarve ja paikka. Tehdään itse, vaikka asiantuntijan konsultoinnilla voitaisiin resurssit käyttää tehokkaasti ja laadukkaasti ja kokonaisuus olisi parempi.
  • Talkoistaminen vaatii kykyä motivoida joukkoja. Ihmisten tekemisen huomaaminen, kiittäminen, esille tuominen sopivalla tavalla ovat parhaita keinoja motivointiin. Myös pienet palkkiot, vaikkapa maksuttomatkin virtuaaliset tunnustumerkit, ovat toimivia.
  • Prosessin dokumentointi kaikissa vaiheissa on tärkeää. Tekijöitä astuu mukaan homman aikana, jotkut jättävät laivan. Homman täytyy kulkea. Hyvin jäsennelty wiki tai selkeästi organisoitu Google Dokumenttien kansio tai vastaava on prosessin läpiviennin ja raportoinnin kannalta kullan arvoinen.
  • Ensimmäinen versio on ainan ensimmäinen. Se tulisi analysoida huolella, varsinkin kaikki, mikä epäonnistui, ei toiminut, onnahteli. Valitettavan usein hankkeet raportoidaan vain onnistuneina ja sujuvina, unohtaen kullanarvoiset harharetket.
  • Tuotteistaminen etenee pilottitoteutusten kautta.

Nettiverkostojen fasilitointi, perusasioita:
Tärkeitä mietittäviä:
  • Mitkä verkkopaikat sopivat kohderyhmälle?
  • Henkilökohtainen läsnäolo: käyttäjäprofiilit: anonyymi organisaatioprofiili ei houkuttele osallistumaan.
  • Palkkiot (insentiivit) eivät välttämättä ole rahaa tai materiaa, vaan huomaamista, merkityksellisyyden tunteen avaamista ja kiittämistä.


Nettiverkostoissa ihmiset toimivat erilaisissa rooleissa: diat 7-10 Kari A. Hintikan ja Anne Ronkaan esityksessä.
Kaikki toimijat eivät ole yhtä aktiivisia, vaan karkeasti yleistäen 10 % tuottaa 90 % avoimen netin sisällöistä.

Voila_Capture708.png