Vinkkejä ja kokemuksia verkko-oppimisympäristön rakentamiseen

Anne Rongas | Anna palautetta | Opeblogi | SOMETU sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto | Sosiaalinen media oppimisen tukena -opas | Vinkkiverkko – aine- ja teemaryhmäverkosto opettajille ja opiskelijoille

Selvitä luonnosvaiheessa verkkotyöskentelystä:

  • Miksi? Yleistavoitteet.
  • Kenelle? Valmiudet, tarpeet.
  • Miten? Mitä? Pedagogiset valinnat.

Verkko-opiskelun työvaiheita:

  • Ympäristöön perehtyminen
  • Ryhmään sosiaalistuminen
  • Aineistoon perehtyminen (verkkoaineisto, oppikirja, muu)
  • Tehtävät (yksin, yhdessä)
  • Verkkoluonnot/lähiluennot
  • Keskustelut, projektityöt
  • Arviointi ja palaute (välipalaute, vertaispalaute, loppukoe, oppimispäiväkirja, portfolio)
Mieti opiskelijan ja opettajan näkökulmasta eri vaiheiden ajoitusta, järjestystä ja kuormittavuutta. Miten eri vaiheet tukevat oppimisprosessia? Mitä vaadit minimisuoritukseen? Opettajan odotukset ja kokonaisuuden rakenne tulisi olla opiskelijalle selkeä verkkotyöskentelyn alussa (ymmärrettävyys, tavoitteellisuus, turvallisuus). Voiko opiskelija itse vaikuttaa kokonaisuuden rakenteeseen tai tehdä yksilöllisiä valintoja? Massaa vai eriytettyä?
(Innoittavana lähteenä: Antti Auer, Jyväskylän yliopisto/virtuaaliyliopistohanke.)

Verkkotehtävien tyyppejä (kirjaudu vieraana)


Kysymyksiä ja vastauksia

Anna palautetta

Miten kursseja on käytännössä toteutettu? Esim. opiskelijat ilmoittautuvat kurssille ja opettaja pitää sille oppilasmäärälle kurssin esim. kahden jakson aikana tai toteutetaanko kursseja täysin hajautettuina koko lukuvuoden aikana? Mikä on sopiva verkkokurssin kesto? Se voinee olla myös lyhyempi jakso ?

On havaittu, että kurssin kestoa ei kannata venyttää. Riippuu opiskeltavan luonteesta, onko hyväksi työskennellä kahden jakson ajan vai toteutetaanko kurssi yhden jakson aikana. Esimerkiksi kirjoittamiskursseilla kaksi jaksoa on koettu hyväksi, jotta asiaa ehtii kunnolla prosessoida ja järjestää palaute. On tärkeää antaa selkeä aikataulu opiskelulle. Monet opettajat ja opiskelijat ovat kokeneet viikkorytmin hyväksi jäsentäjäksi. Verkkotyöskentely voi olla myös osa lähiopetusta.

Mietimme, kuinka paljon ohjata lähiopetuksessa, ja minkä tyyppisiä sisältöjä voisi edellyttää suoritettavaksi verkossa. Ja mitä tehdä niille oppilaille, jotka ovat "ihan pihalla".

Verkko sopii hyvin oppimistehtävien työtilaksi, prosessointiin, sisällön tuottamiseen ja julkaisemiseen. Myös ohjeiden ja luentoaineistojen julkaiseminen verkossa on hyvä tapa. Jollakin kurssilla esimerkiksi intensiivinen verkkokeskustelujakso voi olla hyvin antoisa lisä lähiopiskeluun. Verkossa käy usein niin, että luokassa hiljaiset pääsevät ääneen. He haluavat usein miettiä asioita rauhassa tai sitten sosiaalisena tilanteena verkko sopii heille paremmin. Joskus olen myös eriyttänyt ison ryhmän niin, että oman valinnan mukaan työskentely on joko lähiopiskelu- tai verkkopainotteista.

Pienryhmät tai parit sopivat siinä mielessä hyvin verkkotyöskentelyyn, että yhteistoimin osaamispotentiaali on aina suurempi. Myös erilaiset ohjausmenetelmät auttavat pääsemään pihalta kärryille. Tällaisia ovat esimerkiksi selkeät askeleet, yksinkertainen viikko-ohjelma, avunpyyntölomakkeet, online-tapaamiset, pedagoginen skriptaus.

Millaisille oppilasmäärille on kurssi pidetty? Ts. mistä opettaja saa palkan? Kuinka verkkokurssin pitäminen on korvattu?

Etelä-Kymenlaakson lukiokurssien tarjonta on toteutettu niin, että kurssit toteutuvat lähes poikkeuksetta järjestävän koulun lähi- tai verkko-opetuksena. Tämä kysymys pitää miettiä etukäteen koulutuksen järjestäjän kanssa. Verkkokurssien ensimmäisten toteututsten aikana olisi hyväksi, että hyväksyttäisiin myös pienemmät ryhmät, koska näin saadaan kehittämistyö käyntiin. Monissa kunnissa säästösyistä ryhmille asetetaan alaraja (mm. Kotkassa 15 opiskelijaa). Toisaalta alaraja voi supistaa syventävien kurssien toteuttamista ja opiskelijoiden valinnan mahdollisuuksia. Koulujen välisellä yhteistyöllä on saatu tarjonta säilymään esimerkiksi pienten lukioitten verkoissa.

Jos kurssin ryhmäkoko kasvaa kovin suureksi, monin paikoin käytetään kertoimia, jolla lisääntynyt työmäärä korvataan. Korvauskäytännöt vaihtelevat eri kunnissa. Esimerkiksi Etelä-Kymenlaaksossa on tarjonta rakennettu niin, että verkkokurssi on yhteneväinen luokkaopetuksena toteutettavan kurssin kanssa. Palkkauksen ja toteutusten suhteen on hyvä kerätä kokemuksia eri puolilta Suomea ja neuvotella käytänteet omalla alueella. Toimintamallia ei voi suoraan siirtää alueelta toiselle. Vakiintunutta verkkokurssitarjontaa on esimerkiksi Pohjanmaalla ja ISO-verstaan alueella. Pirkanmaan toisen asteen koulutuksella on yhteinen maakunnallinen verkkokurssitarjotin, jota PAOK-hanke koordinoi.

Miten arvioida kurssin tehtävä- ja materiaalimäärää opiskelijan kannalta? (ettei materiaalia tule liikaa...) Jos kyseessä on esim. 2 ov:n kurssi verkossa, mikä voisi olla opiskelijan työmäärä?

Verkkoon on helppo laittaa paljon tehtäviä. Toisaalta tehtävämäärä kuormittaa myös opettajaa. Tehtävien tulisi olla mielekkäitä ja oppimista edistäviä. Opiskelijoitten lähtötaso voi olla kovin erilainen. Olemme esimerkiksi miettineet sellaisia toteutuksia, joissa opiskelijalla on kurssin alussa testata oma lähtötasonsa ja sitten valikoida omaa oppimistaan tukevat tehtävät. Opettaja pitää huolta, että kurssin vaatimukset täyttyvät. Tällaista toteutusta voi käyttää esimerkiksi kertaavilla kursseilla. Kokemus opettaa. Opiskelijoilta kannattaa jatkuvasti kerätä palautetta. Myös kollegoiden kanssa keskustellen löytää balanssin tehtävien ja työmäärän kanssa.

On selkeää antaa esimerkiksi yksi aktiviteetti viikkoa kohden. Joillakin opiskelijoilla on vaikeuksia rajata työskentelyään ja verkko myös lisää informaatioähkyä. Siksi oppimistehtäviin onkin hyvä liittää erilaisia tukirakennelmia, kuten valmiiksi valikoituja hyviä lähteitä, apukysymyksiä yms. Ohjeissa on syytä korostaa, ettei kannata jumittua yksityiskohtiin ja että ryhmästä kannattaa hakea apua työskentelyn etenemiseen. On myös hyvä tarjota opiskelijalle tukipyyntölomake, joka ohjaa häntä ensin itse miettimään ratkaisua ongelmaansa.

Voiko kirjan tehtäviä siirtää verkkoon luvallisesti? Entä kuvia? Entä kuuntelukokeita? Entä Internetin materiaalia yleensä (laulun sanoja, äänitteitä, videoita)? Kenellä on tekijänoikeudet verkkoon tuotettuun materiaaliin? Entä onko muilla (kenellä?) käyttöoikeuksia, vaikka tekijänoikeus säilyisikin materiaalin alkuperäisellä tuottajalla?

Kirjan tehtäviä ei voi siirtää verkkoon. Asia hoituu kuitenkin sillä, että verkossa viitataan tiettyihin kirjan sivuihin. Kaikki tekijänoikeuslain alainen aineisto on sellaista, jonka sähköiseen julkaisemiseen vaaditaan tekijän lupa. Verkosta löytyy kuva-aineistoa, joiden oikeuksia julkaisijat ovat lieventäneet ja antavat muille luvan käyttää kuviaan.

Internetissä voi linkittää. Tekstien siteeraaminen on sallittua akateemisen käytännön mukaan. Ja mikäli sisällön tuottaja on antanut oikeuden käyttää sisältöjä tai oikeus pyydettään ja saadaan, voidaan materiaaleja julkaista. Tässä suhteessa ei ole mitään väliä sillä, toimitaanko avoimessa verkossa vai suljetussa oppimisympäristössä. Suojattuja sisältöjä ei saa jakaa edes salasanojen takana.

Kuuntelukokeita voi toteuttaa käyttämällä internetissä saatavilla olevia audiotiedostoja tai itse tuotettuja. Audacity on hyvä ja ilmainen äänitysohjelma.

Linkkikokoelma kuvanjakopalveluihin ja vapaasti käytettäviin kuviin (yleensä kuvia käytettäessä pyydetään aina vähintään mainitsemaan tekijän nimi).
Lisätietoja tekijänoikeuskysymyksistä.
Tuore blogimerkintäni käsittelee myös aihetta.

Miten oppilaat ovat ottaneet vastaan verkko-opiskelun? Vastustusta? Innostusta?

Vapaaehtoisesti valittu verkko-opiskelu lähtee omasta kokeilunhalusta. Verkko on joillekin luontainen toimintapaikka, mutta silti oppimiskäyttöön vaaditaan taitoja ja opastusta. Joustavuus ja valinnan mahdollisuudet innostavat opiskelijoita. Myös pohdintarauha ja toisaalta sosiaalinen jakaminen motivoivat. Verkko-opiskelu on myös työlästä ja varsinkin kehittämisvaiheessa joskus opiskelija voi ohjeista huolimatta olla välillä vähän pihalla. Eri ihmiset hahmottavat asioita eri tavoin. Verkkokursseista on myös liikkeellä vääriä kuvitelmia eli ajatellaan verkko-opiskelun olevan helppo läpihuutojuttu.

Joskus verkkokursseja valitaan myös pakon edessa eli jokin kurssi puuttuu. Tämä voi olla huono lähtökohta, mutta toisaalta joskus ulkoinen motivaatiotekijä tuottaa tehokasta työskentelyä.

Onko kokemuksia tai tietoa kielten tai matematiikan tehokkaasta verkko-opettamisesta? Mitä erityistä hyötyä verkon käyttämisestä on ollut näissä aineissa verrattuna lähiopetukseen? Vai onko verkko-opetus vain olosuhteiden pakottama huonompi vaihtoehto näissä aineissa?

Kannattaa tutustua Vinkkiverkon matematiikan ja kielten ryhmiin. Kielissä esimerkiksi autenttisen aineiston tavoittaminen kätevällä tavalla sekä monimediainen aineisto ovat ehdottomia etuja. Matematiikka on luonteensa vuoksi haasteellinen, mutta monet matematiikan opettajat ovat kehittäneet ihan kiinnostavia verkkotehtäviä ja -toteutuksia. Tutustu esimerkiksi kielten opiskelun tueksi koottuihin linkkivinkkeihin. Muutamia kiinnostavia matematiikkalinkkivinkkejä. Hollolan lukiossa Kimmo Laitinen on toteuttanut matikan opiskelua Ning-ympäristössä: Integraalilaskentaa.

Myös MatTaFi-verkostosta ja Interaktiivinen matematiikka -sivustoilta saattaisi löytyä apua matematiikan verkko-opettamiseen.

Kuinka löytää kielen kurssin sanastoon sopivia kielioppitehtäviä? (Sanaston nimittäin määrää kurssi.)

Tässä kalastelussa auttaa kollegiaalinen yhteistyö, johon yhden foorumin tarjoaa Vinkkiverkko. YLE:n Opettaja.tv:ssä aineistoa on koottu teemoittain, Etälukion verkkoaineistoista löytyy kurssikohtaisia sisältöjä, YLE:n abitreeneistä voi löytyä sopivia harjoituksia. Makupalat-linkikirjastosta voi löytää myös sopivaa sisältöä.

Miten olet saanut verkkokurssiin yhteistoiminnallisuutta?

Teemaryhmät tai työparit ovat yksi keino. Sopivan inspiroivat kysymykset toinen (työskentely voidaan esimerkiksi aloittaa yhteisellä kysymysten tuottamisella). Erilaiset ympäristöt tukevat myös yhteistoiminnallisuutta eri tavoin. Sellaiset ympäristöt, jossa opiskelijat voivat itse tehdä aloitteita, ovat hyviä. Sosiaalisen median ympäristöt ovat tällaisia, toisaalta on myös suostuttava siihen, että opettaja ei koskaan täysin hallitse sosiaalisen median ympäristössä tapahtuvaa toimintaa.

Mitkä ovat olleet tärkeimmät oppimisalustan tarjoamat työkalut (keskustelualue, tehtävien sähköinen palautusmahdollisuus, ...), joita olet kursseillasi käyttänyt? Miten oppilaata palauttavat matematiikassa mahdolliset "kotitehtävänsä"?

Keskustelualue on ehdottomasti tärkein, siitä on hyvä aloittaa. Mutta myös wiki eli yhdessä tuotettava verkkosivu on kätevä aivan vasta-alkajienkin kanssa. Opiskelijat palauttavat mielellään tehtäviä sähköisessä muodossa, mutta joskus tämä voi olla ongelmallista: pitää hallita tiedostomuodot, välillä tiedostojen koko aiheuttaa ongelmia (esimerkiksi oppimisympäristöissä on kokorajoituksia) ja osata skannata. Toisaalta teknisiä pulmia ratkottaessa kasvavat opettajan ja opiskelijan informaatiolukutaidot.

Matematiikka on haasteellinen, mutta tekniikka kehittyy. Sähköiset piirtoalustat ja tablet-konet mahdollistavat jo nyt sen, että laskuja lasketaan kynällä kuin paperille. Digitaalisia lehtiöitä saa kohtuulliseen hintaan ja tiedän, että mm. Turun suunnalla on kokeiltu niitä matematiikan verkko-opiskelussa. Meillä päin on ratkaistu asia skannaamalla tai ottamalla digikuva ja lähettämällä se opettajalle.

Joitakin tehtäviä voi muotoilla niin, että ne voi palauttaa lomakkeella ja taitavat voivat tietenkin oppia kaavaeditorin käytön tai ottaa LaTeXin käyttöön. Lisää vinkkejä saa matematiikan opettajilta esimerkiksi Vinkkiverkon kautta. Yksi ratkaisu on kotitehtävän muotoilu siten, ettei hankalia merkkejä tarvitse käyttää. Eräs käytetty verkkotyökalu on VoiceThread, jossa voi yhteisöllisesti yhdistää kuvia ja ääntä eli esimerkiksi antaa tehtäviä, jossa pitää selittää, miten ryhtyisi tehtävää ratkaisemaan tai selittää, miten jokin ratkaisu syntyi. Myös Dabbleboard voisi soveltua esimerkiksi päättelyketjujen luomiseen.

Matematiikan opettaja Leena Helttula on kehitellyt luovia ratkaisuja hyödyntää japanilaisia ristikoita lukiomatematiikan opeteuksessa. Lue Leenan kirjoittama artikkeli.

Minkälaisia onnistumisen/ epäonnistumisen kokemuksia sinulla on peruskoulun verkko-opetuksesta?

En ole opettanut peruskoululaisia verkossa. Meillä on nyt meneillään verkkolehden käynnistäminen. Magazine Factory -palvelulla tuotettuja verkkolehtiä voi selailla ja etsiä virikkeitä. Olen käyttänyt verkkotyöskentelyä ammatillisella puolella 16-vuotiaitten kanssa. Tehtävät pitää strukturoida hyvin ja niissä pitää olla mielekäs rakenne. Erään levottoman luokan kanssa muistan etiikan kurssilta yhteisen elämyksen, kun kaikki joukolla keskustelimme atk-luokassa chätillä eettisestä eläintenhoidosta. Virikeaineisto katsottiin ensin, sitten oli muutama apukysymys. Opiskelijat itsekin ihmettelivät tunnin jälkeen, että mehän oltiin kaikki ihan hiljaa ja keskityttiin. Haasteellista kuitenkin!

Alakoululaisten toteuttama Koulupäiviä Ihasjärvellä on mainio esimerkki peruskoulun toimintaan nivelletystä verkkotyöskentelystä.

Kuinka paljon opettajan tulisi näkyä verkossa?

Nyrkkisääntönä voisi tutkimuksiinkin nojaten sanoa, että
a) on hyväksi, että opettaja heti kurssin alussa kertoo, miten hän tulee näkymään verkossa (eli esimerkiksi vain kerran viikossa) ja
b) jollakin lailla on hyvä, että verkko-oppimisen tilassa opettaja on persoonallisesti läsnä.

Nämä siksi, että verkko houkuttelee 7/24-tunnelmaan. Opiskelija tuskastuu, jos hänen perjantaina klo 23 lähettämäänsä kysymykseen ragoidaan vasta keskiviikkona klo 11. Jos asia on ennakolta tiedossa, turhautuminen on pienempi tai sitä ei synny. Kaikki opettajat eivät ole samanlaisia luokassa eivätkä verkossa, sehän on myös oppijalle yksi opiskelun suola. Kovin kliininen, hajuton ja mauton verkkosisältö ei motivoi. Olipa oppiminen toteutettu miten tahansa, sen ytimessä on aina ihmisten välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutukseen syntyy imua, kun ollaan

Mikä on verkkoyhteisön lisäarvo yhteisöllisyyttä ajatellen verrattuna perinteiseen luokkaopetukseen?

Oli oppimisen toteuttamisen ympäristö mikä tahansa, keskeistä on tietenkin miettiä sitä, miten toiminta tukee oppimista. Oppijat ovat erilaisia ja toisille netti on luonteva työskentely-ympäristö, toisille ei niinkään. Kaikki voivat oppia työskentelemään verkossa yhteisöllisesti.

Yhteisöllisyyden näkökulmasta verkon erityispiirteitä ovat esimerkiksi
  • yhteisten tuotosten tuottaminen,
  • tuotosten ja niiden syntyprosessin jakaminen,
  • keskustelun ja työskentelyn näkyväksi tuleminen,
  • kaiken taltioituminen,
  • erilaisten viestintämuotojen lomittuminen ja linkittyminen,
  • aikaikkunan laajentaminen (off line -keskustelu, pohdinta-ajan saaminen, hitaasti lämpiävät ehtivät mukaan),
  • verkkovierailijoitten tai ulkojäsenten helppo liittyminen (myös kansainvälisenryhmän luominen),
  • mahdollisuus kätevästi yhdistää ryhmän jäsenten erilaistia taitoja, tietoja, tietotaitoja ja suhteita (suhteet tarkoittavat resurssihenkilöitä, esimerkiksi enoa tai kaveria, jolla on täsmätietoa ryhmän ongelmaan)
  • ja tila sosiaaliselle luovuudelle. Muun moassa.
Tiedonkäsittelyn kannalta verkkoryhmä havahduttaa siihen, miten monin tavoin samaa asiaa voi mieltää ja työstää, mikä usein herättää kiinnostuksen ja pohdiskelun. Yksin ajatteleminen on yksimielistä ja usein liian helppoa. Moniäänisyys pakottaa ajattelemaan uudella tavalla.

Verkkoa on usein nimitetty tasa-arvoistavaksi. Oppimistilanteet ja valta ovat oma pohdinnan kohteensa. Dialogi on eräs kiinnostava verkko-oppimisen tutkijoitakin kiinnostanut ilmiö.


Miten saadaan vuorovaikutteisuutta tehtäviin? Ei pelkästään keskusteluja vaan sen tyyppisiä tehtäviä, jossa opiskelijat joutuvat selvittämään asioita ja opettamaan/oppimaan toistensa osioista? (yhteistoiminnallista).

Hyviä tehtävätyyppejä ovat esimerkiksi:
  • aiheen pohtiminen joko yksin tai ryhmäkeskustelussa
  • arvioinnit ja arvostelun laatiminen, palautteen antaminen näistä
  • havaintojen kerääminen, luokittelu ja esitteleminen muille
  • kuvittelu ja mielikuvien luominen, dramatisointi esitykseksi (video, audio, sarjakuva, kuvatarina)
  • käsitekartan tai -kaavion tekeminen ryhmän voimin, työvälineitä tähän esimerkiksi Dabbleboard, Mind42, Mindmeister
  • yhteistoiminnallinen aikajanojen (esimerkiksi Dipity tai xtimeline, Googlen Smile-projektia kannattaa seurata), luokittelujen, taulukoitten tai listojen laatiminen
  • mielipiteitten esittäminen ja perustelu, roolikeskustelut (esim. haastattelija, opponentti)
  • tutkimuksen suunnittelu ja toteuttaminen
  • työprosessin raportoiminen, ryhmän erilaisten taitojen yhdistäminen (monimediaisuus)
  • yhteenvedon kokoaminen (esimerkiksi vaihtuva rooli keskustelutehtävissä)


Millainen keskustelu houkuttee vastaamaan/motivoi opiskelijoita kokemustesi perusteella?

Keskustelutehtävän pitäisi olla selkeä eli ei montaa kysymystä samassa tehtävässä. Keskustelutehtävän pitäisi olla myös riittävän avoin, jotta se ei johdata kaivamaan pelkkää (kopioitavissa olevaa) asiavastausta. Esimerkiksi voi antaa tehtäväksi lisätä keskusteluun oma kannanotto, kokemusia, mielipiteitä, omia kysymyksiä, vertailuja tai muuta vastaavaa. Myös ajankohtaiseen autenttiseen aineistoon kiinnitetty keskustelutehtävä toimii hyvin.

Jos kohderyhmänä ovat aikuiset, millaisia tehtäviä kannattaisi tehdä?

Aikuisille annettavissa tehtävissä on hyvä hyödyntää elämänkokemusta. Myös käytännön ja teorian linkittämistä kannattaa hyödyntää. Toisaalta aikuisilla on usein työelämästä periytyvä tyyli tuottaa tiiviitä tuotoksia eli usein erilaisilla tekniikoilla pitäisi opetella selittämään monipuolisesti ja perusteellisesti itsestäänselvinä pidettyjä asioita. Erilaiset tiedonjäsentelyharjoitukset ovat monille aikuisille tarpeellisia, heillä kun on menneiden kouluvuosien kokemuksena enimmäkseen tietoa toistavia oppimisstrategioita. Myös opiskelijaminäkuvaa vahvistavat tehtävät ovat hyviä (onnistumisen kokemuksia ja kannustavaa palautetta). Aikuisten kanssa on hyvä antaa vaihtoehtoja ja tilaa itsenäisille valinnoille.

Minkälaisia kokemuksia on verkko-opetuksen käytöstä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa ? Varmaankin hyvin suunniteltu kurssi toimii hyvin heidänkin kanssa.

Osa erityisoppilaista on tietokoneitten kanssa luokkatyöskentelyä notkeampia. Erilaiset mediamuodot voivat myös tukea oppimista (videot, kuvat, animaatiot, simulaatiot, pelit). Verkosta löytyy myös paljon drilliharjoituksia, kone on väsymätön harjoittelukaveri. Lisätietoja voi kysellä liittymällä Vinkkiverkon erityisopetuksen ryhmään. Opetushallituksen sivuilta löytyy joitakin verkkoaineistoja erityistä tukea tarvitsevien opetukseen.

Miten arvostella koko kurssi ilman koetta? Millaisia tekijöitä ottaa huomioon suunnittelussa (esim. tehtävätyypit)?

Selkeät tavoitteet ovat tärkeitä. Tietoa toistava kurssin suorittaminen ei sovi verkkoon, koska valmista aineistoa löytyy kopioitavaksi tavattoman paljon. Arviointimatriisi ja itsearvioinnin apukysymykset auttavat sekä oppijaa että opettajaa arviointityössä. Portfolio sopii reaali- ja taitoaineisiin. Kollegani on käyttänyt prosessiarviointia, jossa hän ennen kurssin loppua pyytää opiskelijalta arvioin omasta osaamisesta arvosanana ja sen jälkeen itse ehdottaa kurssiarvosanaa perustellen ehdotustaan. Jos opiskelija on tyytymätön, hän voi osallistua loppukokeeseen.

Suosittelen myös Tampareen yliopiston Verkkotutor-aineistoa sekä Helsingin yliopiston IQ Form -palvelusivustoa.

Anna palautetta


Vielä pieni kurkistus siihen, miten sosiaalisen median juttuja voisi oppia, linkit toimivat alla olevassa esityksessä, voit selata sivuja nuolinäppäimillä (katsele ja kuuntele ääneen selostettu esitys).